sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Mikä on ihmiskunnalle tarpeeksi?





















Thaimaassa olen kokenut aivan uudenlaisia tasoja avaavia huikeita elämyksiä. Ensimmäinen päivä Koh Chang saarella tarjosi täyttä paratiisielämää jokaiselle henkäykselle: tuoretta kookospähkinää suoraan puusta (reissun missio 2 complete), herkkua viidakkopolkua tossujen alle, eurolla hedelmäsheikkeijä, apinoita kämpän pihalla, lepakko majan kuistilla, meriuintia iso roska siivoten. Siis pieniä suuria elämäniloja, jota voi kokea missä vain milloin vain.

Maailman varjopuolikin on iskenyt vasten kasvoja. Roskaa tuntuu olevan joka puolella. Niin thaimaassa muka kansallispuistosaarella kuin Filippiinien pääkaupungissa. Kauppakeskuksen vieressä oleva rantakivikko näytti yleiseltä kaatopaikalta ja meri lillui muoviroskassa. Aivan järkyttävää. Ja harmoniattoman turismin tai "elintason nousun" levitessä luonto kärsii yhä voimakkaamin. Syvälle sydämeen sattuu. Mitä voimme tehdä? Samaan aikaan Amazonin metsät vedetään sileäksi lihakarjan tieltä. Ihmiset pärjää oikeesti tosi hyvin ja jopa paremmin kasvisravinnolla!

Usein minua turhauttaa kun olisi paljon annettavaa, muttei kohdetta jossa kokisin voivani vaikuttaa merkittävästi. Vaikuttavaa antamista koin antaessani paikalliselle poliisitytölle loput Filippiinirahani poiketessani lentoa vaihtaessa Manilaa tsekkaamassa. Ensin olin ihan innoissani edullisista hedelmistä ja muusta hintatasosta, mutta pian olin "kylläinen" ja täytyin henkisesti 5 € lahjoituksesta, mitä 300 € kuussa tienaava osasi todella arvostaa.

Ihmiskunnan epätasapainoa koki todella konkreettisesti Bankogin kentän lähellä. Aivan hotellin seinän vieressä oli slummin näköinen paikka. Helpottavaa oli kuitenkin viereilla siellä ja jutella asukkaiden kanssa. Heillä näytti olevan kaikkea tarvittavaa. Oli sähköä, ruokaa, puhtaita vaatteita ja telkkarikin. Mutta ennen kaikkea tuntui yhtä lailla rakkaus ja perheläheisyys
olevan mahdollista niin kuin missä tahansa muuallakin.

Viimeiset päivät Japanissa olivat mahtavia. Pääsin mukaan suunnistusleirille ja oli mahtavaa olla mukana suunnistusihmisten kanssa. Mieleenpainuvaa oli leirin päätteeksi yhteinen lopetus vuorotellen kokemuksia jakaen.

Kyotossa oli temppeleitä runsaasti ja varsinkin Kumara vuori oli itselle varsinainen herkku. Sieltä on peräisin Reiki healing ja vuoren päätemppelin maagisesta alakerrasta löytyi Reikin kolmen symbolin eli rakkauden, valon ja voiman patsaat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti