Kesämies Herää Henkiin
Heissan!
Sain kokea viikonloppuna syvästi koskettavan reissun ruotsissa. Olin uuden seurani kanssa kamppailemassa 10-mila viestissä. Viimevuotisen suurviestitauon jälkeen todella huomasin, kuinka mahtavaa suunnistuskulttuuri parhaimmillaan on. Se on iloista yhdessä tekemistä nostattavassa "ME HENGESSÄ". Majoituimme metsän keskellä sykkivän kauniissa kevätvehreydessä seuramajalla. Siellä laitoimme yhdessä ruokaa, kävimme kisaan valmistavissa treeneissä ryhmässä juosten, saunoimme sekä vietimme eloisan laadukasta yhteistä aikaa. Vetää vertoja jopa kaiken sen kanssa, mitä koin maailmanympärimatkalla.
Vapautuneesta ilmapiiristä on mahdollista tehdä huippusuorituksia. Todella vaikean ja rikkonaisen harjoituskauden jälkeen onnistuin loistavasti 2.joukkueen aloitusosuudella. Tein vapautuneesti parhaani mihin nyt pystyin ja saavuin vaihtoon hienosti ja superiloisena sijalla 57 alle 4 minuuttia kärjen jälkeen 13 kilometrin vauhdikkaalta osuudelta 333 joukkueen seasta. Alussa vauhti tuntui yllättävän helpolta, mutta säästelin viisaasti voimia, koska tiesin matkaa riittävän ja poimin huolellisesti kylmän viileästi omat rastini ympärillä pörräävästä hässäkästä välittämättä. Yleisörastilla areenaa ohittaessani oli onnellinen, etten ollut tuhlaillut alussa voimiani sinkoilemalla, koska nyt niitä tosissaan tarvittiin. Tiepätkällä edessä oleva letka oli hieman päässyt karkuun, ja pysähdyin juomapisteellä hetkeksi rohkeasti muista poiketen ottamaan energiageelin. Pellon jälkeen päätin saada letkan kiinni ja tsemppasin tulevan metsäosuuden päättäväisen vahvasti. Juuri ennen tiheään pimeään pusikkoon puikahtamista olinkin jo helpottavasti aivan tuon joukon kannoilla. Loppumatka vielä tarkasti karttaa lukien viimeiselle rastille asti ja sitten saa tykittää loppusuoraa täysillä areenalle ja kokea elävänsä jokaisella solulla.
Yli kolmen kuukauden rankka varpaan kuntoutusurakka palkitsee viimein. Lähes joka päivä on pitänyt miettiä lähes jokaista askelta, jottei kipua tuntuisi varpaassa tai polvessa. Käveleminen ja liikkuminen ei ole ollut itsestään selvyys. Erityisesti henkinen pelko siitä, tulenko ikinä täysin toimintakuntoiseksi sekä itsesyytökset tapahtuneesta ja siitä miten olisi pitänyt osata alkuvaiheessa hoitaa paremmin, ovat rassanneet rajusti. Kuin olisi kivirekeä perässään vetänyt. Kiitollinen, syvästi kiitollinen olen siitä, miten prosessi on pohdiskelevan kohtaamisen kautta vapauttanut pakosta voittaa, menestyä ja suorittaa. Paljon paljon aitoa tekemisen iloista energiaa on vapautunut virtaamaan.
Kuntoutus ja vapautumisprosessit jatkuvat edelleen ja nyt olen vahvasti motivoitunut tekemään asioita yhä luottavaisempana vahvaan tulevaisuuteen.
Tulevia kilpailukekkereitä ovat kahden viikon päästä SM-keskimatka Ikaalisissa http://www.iknv.fi/sm2015/ sekä kuukauden päässä kutitteleva Jukola :) http://www.jukola.com/2015/
Sain näkyvyyttä kevään polkujuoksuja käsittelevässä kirjoituksessa. Espoon polkukisa löytyy kolmantena:
Kuvia polkujuoksukisasta ja 10-milasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti