perjantai 26. kesäkuuta 2015

Kevätkauden urheilukuulumisia osa 2/2

Huh huh


Tällä kertaa tuntuu vaikealta kirjoittaa näitä kuulumisia. 


Olisi hienoa aina avautua positiivisessa ja iloisessa hengessä, mutta se ei taitaisi olla aitoa ihmiselämää. Edellisestä viestistäni paistoi iloisuus ja positiivisuus vahvasti. Nyt todella tiedän, että positiivisuus ja liika tavoitteeseen kiinnittyminen voivat sokaista. Todellinen ja rehellinen tilanteen kohtaaminen sekä selvittäminen elämässä ja erityisesti yllättävissä vamma-asioissa on toipumisen kannalta se paras reitti. Ilo elämässä on vahvistuvasti läsnä edelleen, mutta nyt kun rakkaan urheilun kuulumisia aidosti ja rehellisesti tarkastelee, niin ahdistaa, harmittaa, vituttaa ja pelottaa.


Tänään viimeksi soittelin lääkärin kanssa varpaasta ja magneettikuva on seuraava askel - sen valaistua tietämystämme katsotaan onko edessä operaatio varvasniveleen ja mietitään miltä näyttää rakkaan urheilun tulevaisuus. Yli 4,5 kuukauden painajainen jatkuu edelleen.


SM-keskimatka Ikaalisissa sujui tilanteeseen nähden yllättävänkin hyvin. Karsinnassa jäin finaalista vain pari sijaa ja 40 sekuntia. Tämä oli eka kerta koskaan, kun finaalipaikka jäi minulta saavuttamatta. Tuo oli arvokas oppi siitä, miten lähelle rennollakin asenteelle ja kevyellä valmistautumisella voi onnistua. Selkeä havahtumiskokemus siis siitä, että turha puristaminen ei kisassakaan auta.


Jukolan viestin kokeminen vuoden tauon jälkeen oli todella päräyttävää. Se on kyllä sellainen juhla kerran vuodessa, minkä vuoksi kannattaa elää. Jo tieto ensi vuoden kekkereistä Lappeenrannassa antaa monelle urheilijalle ja kuntoilijalle motivaatiota tekemiseen. Varsinkin itselleni - yhdelle veljeksistä Aleksis Kiven maisemissa monesti painelleena. Tänä vuonna Paimiossa sain jatkaa veljeni tuomaa viestiä 2. osuudella. Osuussijoitukseni oli 77, kun se usein on ollut 20 parhaan joukossa ja kerran jopa kärkiletkassa vaihdoinkin. Todella kaivelee ja ärsyttää, kun ei saa omaa potentiaaliaan esiin.


Tulokset kertovat selkeästi siitä, mitä menneen kahden vuoden aikana on tapahtunut: puoli vuotta askelta vaivannut päkiähaava, kolme murtumaa, kaksi leikkausta, 6 viikon keuhkosairastelu, 3 ambulanssikeikkaa...toinen toistaan rajuampia pysäytyksiä. Herätys! Se onkin minussa jo tapahtunut. Nyt tämän helmikuisen varvaskolhun jälkeen hyvin on mennytkin. NLP:n opiskelu, haitallisten uskomuksien muokkaaminen, mindfullnes valmennus, tietoisuusharjoittelut, vammat veks-koulutus, elämän perustojen rakentelu, arvojen mietiskely ym. todella toimivat ja tekevät tehtäväänsä. 4,5kk siis jo kolhut ja sairastelut vältetty :) Onnittelut Aapo!


Tämän viestin teksti oli raskasta. Tarkoitus ei ole missään nimessä velloa huonoissa tunteissa tai pitää niistä kiinni, jolloin ne haittaisivat koko ajan elämää, vaan tuoda tilanne valoon, kokea se aidosti todellisine tunteineen ja sitten suunnata eteenpäin niin hyvin kuin mahdollista.


Liitteenä kuvia riemukkaista hetkistä suunnistuksen parissa, jotka antava arvokasta motivoivaa energiaa auttaen tsemppaamaan tulevaisuuteen. Seuran talkootöissä pääsin poimimaan iltarastileimasit metsästä auringon laskiessa ja kilpailuissa pääsin muksulaan hommiin. Niin ja tällä viikolla operoitiin viime syksyisen murtuman jäljiltä titaanilevy pois ranteesta. Olo on siltä osin ihanan vapautunut ja orgaaninen :)


Tulevaisuuden epävarmuuden verhotessa maisemaa ja menettämisen pelon  pilvien lipuessa horisontissa suuntaan katseeni puhtaalta pöydältä raikkaasti uudistuneena aloittamisen mahdollisuuteen. 


Toivo paluusta huipukuntoon elää ja siitä pidän lujasti kiinni niin kauan kuin sitä on! Antakoon se elämän energiaa virtauttaa.


Kaikki vinkit ja avut varvasnivelen kuntoutukseen otetaan ilolla vastaan. Nyt käytössä on mm. juoksutaukoa, magneettiterapiaa, jalkaterapiaa, fysioterapiaa, MSM ravintolisää ja NLP:tä.

elämään luottavaisin terveisin

Aapo






Innoste

Olen todella innoissani tästä huippukaverini Samuelin loihtimasta vaellusvalmennuksesta, joka tarjoaa 5 päivän totaalisen uudistumisen mahdollisuuden huikeasti luonnossa. 

innoste.fi

Kevätkauden urheilukuulumisia osa 1/2

Tässä Toukokuisia urheilukuulumisia ja lähipäivinä tulossa osa 2 kesäkuu:


Kesämies Herää Henkiin


Heissan!


Sain kokea viikonloppuna syvästi koskettavan reissun ruotsissa. Olin uuden seurani kanssa kamppailemassa 10-mila viestissä. Viimevuotisen suurviestitauon jälkeen todella huomasin, kuinka mahtavaa suunnistuskulttuuri parhaimmillaan on. Se on iloista yhdessä tekemistä nostattavassa "ME HENGESSÄ". Majoituimme metsän keskellä sykkivän kauniissa kevätvehreydessä seuramajalla. Siellä laitoimme yhdessä ruokaa, kävimme kisaan valmistavissa treeneissä ryhmässä juosten, saunoimme sekä vietimme eloisan laadukasta yhteistä aikaa. Vetää vertoja jopa kaiken sen kanssa, mitä koin maailmanympärimatkalla. 


Vapautuneesta ilmapiiristä on mahdollista tehdä huippusuorituksia. Todella vaikean ja rikkonaisen harjoituskauden jälkeen onnistuin loistavasti 2.joukkueen aloitusosuudella. Tein vapautuneesti parhaani mihin nyt pystyin ja saavuin vaihtoon hienosti ja superiloisena sijalla 57 alle 4 minuuttia kärjen jälkeen 13 kilometrin vauhdikkaalta osuudelta 333 joukkueen seasta. Alussa vauhti tuntui yllättävän helpolta, mutta säästelin viisaasti voimia, koska tiesin matkaa riittävän ja poimin huolellisesti kylmän viileästi omat rastini ympärillä pörräävästä hässäkästä välittämättä. Yleisörastilla areenaa ohittaessani oli onnellinen, etten ollut tuhlaillut alussa voimiani sinkoilemalla, koska nyt niitä tosissaan tarvittiin. Tiepätkällä edessä oleva letka oli hieman päässyt karkuun, ja pysähdyin juomapisteellä hetkeksi rohkeasti muista poiketen ottamaan energiageelin. Pellon jälkeen päätin saada letkan kiinni ja tsemppasin tulevan metsäosuuden päättäväisen vahvasti. Juuri ennen tiheään pimeään pusikkoon puikahtamista olinkin jo helpottavasti aivan tuon joukon kannoilla. Loppumatka vielä tarkasti karttaa lukien viimeiselle rastille asti ja sitten saa tykittää loppusuoraa täysillä areenalle ja kokea elävänsä jokaisella solulla.


Yli kolmen kuukauden rankka varpaan kuntoutusurakka palkitsee viimein. Lähes joka päivä on pitänyt miettiä lähes jokaista askelta, jottei kipua tuntuisi varpaassa tai polvessa. Käveleminen ja liikkuminen ei ole ollut itsestään selvyys. Erityisesti henkinen pelko siitä, tulenko ikinä täysin toimintakuntoiseksi sekä itsesyytökset tapahtuneesta ja siitä miten olisi pitänyt osata alkuvaiheessa hoitaa paremmin, ovat rassanneet rajusti. Kuin olisi kivirekeä perässään vetänyt. Kiitollinen, syvästi kiitollinen olen siitä, miten prosessi on pohdiskelevan kohtaamisen kautta vapauttanut pakosta voittaa, menestyä ja suorittaa. Paljon paljon aitoa tekemisen iloista energiaa on vapautunut virtaamaan.


Kuntoutus ja vapautumisprosessit jatkuvat edelleen ja nyt olen vahvasti motivoitunut tekemään asioita yhä luottavaisempana vahvaan tulevaisuuteen.
Tulevia kilpailukekkereitä ovat kahden viikon päästä SM-keskimatka Ikaalisissa http://www.iknv.fi/sm2015/ sekä kuukauden päässä kutitteleva Jukola :) http://www.jukola.com/2015/


Sain näkyvyyttä kevään polkujuoksuja käsittelevässä kirjoituksessa. Espoon polkukisa löytyy kolmantena:


Kuvia polkujuoksukisasta ja 10-milasta.








sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Juttusarja Silvopleen sivuilla jatkuu

Osa 2 Rauhaa ruokailuun !

Rauhallinen ja läsnäoleva syöminen moninkertaistaa ravinnosta saatavat hyödyt. Varsinkin Silvopleen tasoisten huippuruokien äärellä hyödyt haluaakin saada irti ja käytettäväksi. Mielen ja kehon rauhoittuessa ruuansulatus toimii tehokkaammin ja lisäksi saat arvokkaan huilihetken aivoille.
Stressittömyyden lisäksi tietoinen syöminen lisää kehoyhteyttäsi, jolloin alat tunnistamaan, mikä on sinulle oikeasri hyväksi ja mikä ei. Hmm...miten tämä ruoka vaikuttaa minuun? Parhaimmillaan kehosi viestii sinulle kausiluontoisesti, mitä se tarvitsee. Jos sinulla on esimerkiksi puutosta jostain vitamiineista, vaistosi johdattavat sinut valitsemaan tarpeesi terveellisesti täyttäviä ruokia.
Tietoisesti ja harmonisesti syödessäsi opit siis tekemään parempia valintoja. Ja mikä parasta - lumoavan maukkaat ja syvälliset makuelämykset syntyvät helpoiten juuri rauhan tilasta käsin.
Entä kuinka tähän päästään? Mikä avuksi ruuhkaisen Helsingin keskellä kesken vilkkaan työelämän?
Tässä muutamia vinkkejä, joista saat poimia itsellesi mieluisat ja toimivat:
-pyri varamaan ruokailuhetkelle reilusti aikaa, jolloin voit huoletta unohtaa kellon ja sukeltaa läsnäolon maailmaan
-jätä ajatuksesi ulkopuolelle ja astu avoimin mielin aistimaan Silvopleen iloisen eloisaan tunnelmaa
-nauti 5 tietoista syvähengitystä istuuduttuasi ennen ruuan kimppuun käymistä
-nauti tietoisena ja kiitollisena äiti maan tarjoamista elävöittämistä antimista
-pureskele rauhassa ja huolella. yhden tutkimuksen mukaan tarvitaan jopa 60 pureskelukertaa tehokkaaseen ruuansulatukseen
-mikäli aikataulusi on joskus nopea eikä veny silloin rauhallisuuteen niin hotkimisen sijaan on parempi, kun otat osan ruuasta mukaasi. Omalla eväsrasialla kiität myös luontoa :)